"OIKEUTTA" KUOLLEITA VASTAAN

Lännessä hämmästellään Venäjän oikeudenkäyttöä, joka näyttää usein pohjautuvan roomalaisen oikeuden perusteisiin vain osittain. Järjestelmä sinänsä on teoreettisen oikea, mutta miten oikeutta Venäjällä käytetään, herättää suurta hämmästystä.

Moskovassa käydään oikeutta jo edesmennyttä Sergej Magnitskij -nimistä juristia vastaan. Hänhän paljasti Venäjänkin mittasuhteissa suuren petoksen. Paljastus vei sittemmin hänet tutkintovankeuteen ja hautakiven alle. Se, että käydään oikeutta kuollutta vastaan, herättää lännessä kummastusta, mutta ei näytä ihmetyttävän venäläisiä.

Se, että Venäjällä käydään oikeutta kuolleita vastaan, ei ole mikään uusi ilmiö. Neuvostoliitossa kuolleita käsiteltiin kuin eläviä, kuolemanrangaistus ei ollutkaan kuolemanrangaistus.

Perustelen tätä sillä, että varsinkin 1930-luvun lopun massavainoissa syytettyä tuomiotroikka ei tuominnut virallisesti kuolemaan, vaikka tuomitsikin de facto. Annettiin "Высшая мера наказания" eli "Korkein mahdollinen rangaistus".

Uhrien maineita palautettiin 1950-luvun alusta lähtien, siis heti Stalinin kuoleman jälkeen, ja ensimmäinen rehabilitoitu näyttää olevan ulkoministeri Molotovin Polina-vaimo. Uhreja ei siis todettu suoraan syyttömiksi vaan heidät rehabilitoitiin, heidän maineensa palautettiin. Useissa asiakirjoissa näkee rehabilitoinnin yhteydessä maininnan "oikeusjuttu keskeytetty". Miten oikeusjutun voi keskeyttää, jos tuomittu on jo joukkohaudassa? Loogisesti voi: hänhän kärsii vain "korkeinta mahdollista rangaistusta".